perjantai 24. toukokuuta 2013

Vammaisuus vaikuttaa älykkyyteen

Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka yleistävät vammaisuuden älylliseen kehitysvammaisuuteen. Kun kerron hankkeestamme, alkaa vähintään joka toinen kertoa tietävänsä työssä käyvän kehitysvammaisen henkilön.
En mene nyt älyllisen kehitysvammaisuuden määritelmään tai lempiaiheeseeni tasavertaisuuteen vammasta huolimatta. Lainaan Lihastautiliiton puheenjohtajan Jukka Sariolan teosta Hyväosainen. Stephen Hawkingin elämästä kertova teos on oiva jatkumo samaan aijatteluun.

Jukka Sariola kirjoittaa : 
"Oletko sinä vammainen ollenkaan, kun pystyt tekemään noin monenlaista?" minulta on kysytty. Epäilemättä olenkin hyväosainen vammainen. .... Miksi olen hyväosainen? Olen kuten kaikki muutkin ihmiset, yhdistelmä geenejäistä tulevaa perintöä ja ympäristön vaikutusta. Olen saanut synnyinlahjana älykkyyttä sekä virikkeellisen, kannustavan ja rakastavan kasvuympäristön.
Sairauttani tutkittaessa on selvitetty myös sitä, vaikuttaako se älykkyyteen. Kyllä se vaikuttaa. 1980-luvun puolivälissä tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin kaikki Suoessa tätä tautia sairastavat ja todettiin, että heidän älykkyystasonsa ol kautta linjan keskitasoa korkeampi.
Älykkyys selittynee osittain sillä, että kun ei ole fyysisiä voimia, joutuu enemmän keksimään ratkaisuja ongelmiin. Sen myötä ihmisen ratkaisuprosessit paranevat, ja älykkyysmittaukset mittaavat juuri tätä ominaisuutta."

Jukka Sariola: Hyväosainen.Uusi tie 2002. toim. Aune-Inkeri Björkström
Ferguson Kitty: Stephen Hawking, elämä. Elämänkerta. Wsoy 2012 Voit lukea kaupallisen kirjavinkin tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti