maanantai 4. helmikuuta 2013

Tervehdys tuulisesta Kemistä!



Muutamia viikkoja on nyt kulunut siitä kun 'Reilu Rekrytointi' -hanke näki päivänvalon. Omat tuntemukset ovat olleet perin kaksijakoiset; olen tosi iloinen, että pääsin mukaan hankkeeseen,  mutta pakko myöntää, että oman naamataulun näkeminen elävässä kuvassa olikin sitten melkoinen shokki –  itseään ei kai pysty katsomaan neutraalisti, joten tässä tapauksessa luotan oman alansa ammattilaisten tuotokseen, ja yritän olla tuijottamatta jokaista yksityiskohtaa... todellisuudessa en edes katso koko pätkää, laitan klipin vain hakemuksen jatkeeksi.

Itse kuvaussessio oli mielenkiintoinen rupeama, josta jäi hienot muistot. Kuvausryhmän pojat saivat olon juuri niin rentoutuneeksi, kuin se tuollaisessa tilanteessa on mahdollista. Ihaillen olen katsonut 'kanssatoverieni' videot ja vaikka se itsensä näkeminen ei ollutkaan niin helppoa, niin kyllähän minä uudelleen lähtisin mukaan.

Oma työnhakuni on jatkunut totutuissa merkeissä – olen päivittänyt tietoja vuokrafirmoihin, lähettänyt avoimia hakemuksia ja hakemuksia suoraan tiettyyn työpaikkaan.
Olen ollut joitakin vuosia pois työelämästä, ja työnhaku on muuttunut täysin sähköiseksi. Mielestäni työnhakuun kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen – harvempaan paikkaan riittää enää liitetty CV ja erillinen hakemus, vaan näiden lisäksi pitää vielä kaikki tekeminen eritellä omaan sähköiseen hakulomakkeeseen. Muinaiseen historiaan ovat jääneet ne ajat, jolloin hakemuksia lähetettiin postitse liitteinä CV ja työtodistukset. Valitettavasti tuntuu myös siltä, että kutsut haastatteluun asti ovat painuneet myös jonnekin historian hämäriin...puhumattakaan siitä, että kovin harva firma vaivautuu edes ilmoittamaan enää, että työnhaku ei tuottanut tulosta tällä(kään) erää.


Mutta tämä on tätä päivää, ja työnhaku jatkuu. Käyn päivittäin läpi avoimia työpaikkoja ja samalla kuuntelen hieman ironinen virne suupielessä radiota, jossa suureen ääneen toitotetaan milloin työiän nostoa, milloin kaivataan osa-aikaisia työntekijöitä – enkä voi olla pohtimatta, että mihinköhän lokeroon minä kuulun – ammattitaitoinen eläkeläinen joka niin mielellään tekisi niitä pätkähommia.

 Eve


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti