keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kokemuksia työnhausta





Työnhaku on kovaa puuhaa, sen olen huomannut. Nykyaikana on niin paljon työttömyyttä, että melkein jokaiseen työhön löytyy osaaja, jolla on alalle vaadittava osaaminen. Siksi olenkin huomannut, että pelkästään haastatteluun pääseminen on nykyään työn ja tuskan takana. Mielestäni esimerkiksi Saksassa töihin pääseminen on helpompaa. Olen kuullut, että siellä työelämä on enemmän oppisopimuspainotteista eikä kaikkea tarvitse osata heti alussa. 

Ajattelin erikoistua yliopisto-opinnoissani algebraan. Tiesin, että sillä matematiikan osa-alueella ei ole kauheasti kilpailijoita Suomessa. Treenasin kuin kilpaurheilija: kahdesta kolmeen kertaan päivässä, kuutena tai seitsemän päivänä viikossa. En laskenut opiskelutunteja vaan painoin mieleeni algebran luentoprujuja, kirjoja ja joitain julkaisuja. 

Algebra osoittautuikin odotettua laajemmaksi matematiikan osa-alueeksi. En sitten onnistunutkaan vakuuttamaan Eero Hyryä taidoistani. Toisaalta tiedenoviisina minulta puuttui esimerkiksi kokonaan rutiini julkaisujen kirjoittamisesta, joten siitä ei tullut mitään. En vieläkään ymmärrä ihan täysin hänen ohjeitaan. Esimerkiksi miksi matematiikassa ei saa kirjoittaa "Jos x=3, on y=2." vaan pitää kirjoittaa "Jos x=3, niin y=2."

Hain myös muihin yliopistoihin opiskelemaan algebraa. Ainoastaan Michiganin yliopistosta tuli vastaus, että taidoilleni voisi olla käyttöä. Pääsin haastatteluun, mutta en saanut paikkaa kun ei ollut suosittelijoita alalta. Suomessa en tunne ketään algebrikkoa, jolla olisi käyttöä taidoilleni.

Entäpä sitten joku muu matematiikkaa liittyvä työ? Olen hakenut muutamiin töihin, jossa uskoisin olevan hyötyä mallintamisesta. Minua ei kuitenkaan palkattu, koska osaan niin vähän tilastotiedettä. Onneksi sitä voi opiskella avoimessa yliopistossa. Tulevaisuus näyttää, saanko Basun lauseella tai Akaiken informaatiokriteerillä töitä. Ja montako vuotta tarvittavan osaamistason saavuttamiseen menee aikaa, kun seisemän vuotta algebraa opiskelleena huomaan, että töitä ei vaan yksinkertaisesti ole? Vai onko asia vain niin, että asioita täsmällisesti osaavalle ei ole töitä? Ainakaan en ole saanut projekteja, vaikka olen raportoinut artikkeleissa virheistä. Kirjoittajat ovat olleet toki kiitollisia oikaisuista, mutta kun ei ole ollut tarpeeksi ideoita artikkelin jatkokehitykselle, niin työnsaanti on tyssännyt siihen.

Toimiiko sitten videohakemus? Sillä voi varmaankin jonkun verran erottua muista hakijoista, mutta katsovatko työnantajat niitä. Ehkä joku katsoo, ehkä ei. Videossa voi antaa persoonallisemman kuvan itsestä. Toisaalta hakemus + CV on helpompi räätälöidä haettua paikkaa varten kuin video. Siten videosta tulee helposti joko yhteen työpaikkaan kohdistettu tai sitten liian yleinen. Ja jos tuota yhtä työpaikkaa ei sitten saakaan, niin koko projekti saattoi olla täysin turha. Itse kuvaus oli taas uusi ja mukava kokemus. Liitutaulu oli vähän turhan pieni esittämälleni tehtävälle, joten tarvitsin pientä improvisointikykyä.

Jaakko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti