keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ohjaaja oppijana


Yksi taiteen ja kulttuurin tärkeimpiä tehtäviä on ihmisten ajatus- ja asennemaailman avartaminen sekä mielipiteisiin vaikuttaminen.
Tämän takia olin enemmän kuin iloinen, saadessani ottaa vastuun Reilu Rekrytointi –kampanjan haastevideon ja yhdeksän työnhakuvideon ohjauksesta sekä käsikirjoituksesta.
Vielä enemmän innoissani olin, kun palavereissa kävi ilmi, että nyt pyritään todella tekemään hieman erilaista, ajatuksia herättävää ja asennemuutokseen tähtäävää mainontaa.

Tämä totta kai toi mukanaan suurta vastuuta asiakkaan toivoman laadun aikaansaamisesta. Itse koin, että yksi suurimmista haasteistani tässä projektissa oli päästä ns. vammaisen työnhakijan ajatusmaailmaan käsiksi.
Meillä kaikillahan on ennakkoluuloja sekä –käsityksiä, enkä nyt tarkoita vain pahassa/ syrjivässä mielessä. Sanan todellinen merkityshän on ennalta luultu, eli se ajatus/ tunne mikä meillä on ennalta käsin jostain asiasta.
Jotta videot onnistuisivat parhaalla mahdollisella tavalla, oli tärkeää että ne eivät perustuisi minun tai kenenkään muun ennakkokäsityksiin vammaisista työnhakijoista, vaan tietotaitoon, joka syntyy käytännön kokemuksista sekä ymmärryksestä.

No, yllä olevasta tekstistä voi huomata, miten jännillä asioilla olen yrittänyt yöuniani karkottaa sekä totta kai omat väärät ennakkoluuloni vammaisista työnhakijoista.

Ensinnäkin, ei ole mitään yhtä ryhmää! Tämä niputtaminen tuntuu olevan ihmisten perisynti, niin myös minunkin. On jännää, että vaikka elämme yksilöllisyyttä ja individualismia korostavassa yhteiskunnassa, heti kun henkilöllä on vamma tms. hänet lokeroidaan ja kohdellaan tämän ryhmän edustajana. Yksilöllisyyden menetys kuulostaa jo aika hirveältä asialta, enkä usko että se ainakaan tekee työnhakemista yhtään sen helpommaksi,  kun sinua kohdellaan vain jonkun ihmisryhmän edustajana.

Toinen virhe, oli tietenkin ajatus, että noin kuukaudessa voisin edes yrittää päästä sisälle ihmisen kokemuksiin tai ajatusmaailmaan, josta minulla on loppujen lopuksi vain vähän ennakkokokemuksia. No, ei minun onneksi tarvinnut.

Ennakkoluuloissa on onneksi se hyvä puoli, että ne on hyvin helppo murtaa, mikäli vain avaa mieltänsä <-- | | --> -verran. Ei se oikeasti paljoa vaadi. Minun kohdallani riitti, että pääsin keskustelemaan ja tekemään töitä työnhakuvideoihin valittujen henkilöiden kanssa. Hyvin nopeasti unohdin jo ennakkoluuloni ja ryhdyin tekemään töitä esiintyjien kanssa, niin kuin kaikissa muissakin mainosvideotuotannoissa. Eikä esiintyjien ohjaus ollut yhtään erilaista, kuin mitä muissa projekteissa.

En sano, etteikö vammaisen työnhakijan vammaa tulisi huomioida työnhaussa tai työhönotossa. Mutta niin tulisi huomioida moni muukin asia! Siinä vaiheessa kun annan suullisesti ohjeita kuulovammaiselle esiintyjälle savun keskeltä noin 15 metrin päästä ja hän kuule sekä lukee huuliltani kaiken täydellisesti, jopa niin hyvin että vahingossa unohdin koko kuulovamman ja käännyin puolittain selin esiintyjään jatkaessani puhumista, pitää miettiä kuinka paljon tämäkin vamma loppujen lopuksi haittaa työntekoa. Yllättävän vähän.

Eikä kyse edes loppujen lopuksi pitäisi olla pelkästään kyse haittojen minimoimisesta tai mahdollisimman pienestä vaivasta. Entä kaikki positiiviset puolet? Yksilön tietotaito ja osaaminen? Vielä kerran joudun niputtamaan ja lokeroimaan vammaisia työnhakijoita, nimittäin yksi asia heitä kyllä yhdistää ja se on motivaatio! Halu näyttää osaamisensa ja tehdä töitä siinä missä muutkin. Tämä on tärkeää, tämä pitäisi ehdottomasti muistaa!
Itse ainakin olin hyvin huono työntekijä dna Kaupan myyntineuvottelijana, pakko sanoa ettei minua kiinnostanut, eikä halua tehdä sitä työtä ollut. Enpä minä silloin niitä hommia kovin hyvin tehnytkään. Nyt taas unelmatyötäni…. Toivottavasti vähän paremmin!

Ohjaamani yhdeksän yhdeksän työnhakuvideota ovat jokainen hyvin erilaisia, eikä vain siksi että niissä on käytetty 3-4 eri tyylilajia, vaan siksi että jokaisessa esiintyy täysin erilainen työnhakija. Videoista näemme henkilöiden persoonaa ja kuulemme heidän kertovan itsestään. Toivon, että katsoessasi videoita näet yhdeksän henkilökuvausta. Hyvin erilaisia keskenään, mutta jos yksi asia pitäisi vailta, mikä heidtä yhdistää, se on halu oikeasti saada se työ.


Kasimir Högnäs

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti