perjantai 14. syyskuuta 2012

Volunteering to Enhance Employability

Sunnuntaina 9.9. Reilu Rekrytointi vieraili EU-rahoitteisessa Grundtvig-projektissa, jossa kumppanuusmaina Suomen lisäksi ovat Irlanti ja tsekki. Projektin kohderyhmänä ovat vammaiset ja yli 50-vuotiaat, sillä kummallakin ryhmällä on usein vaikeuksia työllistymisessä. Osanottajat projektissa olivat siis monenikäisiä vammattomia ja vammaisia. Projektilaiset olivat kokoontuneet jo kerran aiemmin tsekeissä ennen Suomen tapaamista ja kuulemma he olivat vielä lokakuussa tapaamassa Irlannissa. Kaikkiaan paikalla oli kolmisenkymmentä osalistuja, kun tapahtuma pidettiin Kauniaisissa Työväen akatemialla.

Työväen akatemia Kauniaisissa
Kävin siis esittelemässä hankettamme ja poikkeuksellisesti esitys pidettiin englanniksi kansainvälisten vieraiden ymmärtämisen helpottamiseksi. Me olimme aiemmin jo pohtineet, miten projektin nimen kääntäisi helposti englanniksi ja päädyimme versioon Recruit Fairly. Emme halunneet pitkää sanahirviötä, vaan yhtä ytimekkään kuin mitä suomalainen nimi on. Ainakin tuo versio toimi hyvin tässä esityksessä.

Hankkeen tavoitteet kerrottiin lyhyesti, mutta esityksen pääpaino oli sosiaalisen median ja videoiden esittelyssä. Mainitsimme, että olimme etsineet kuvattavia ikähaarukalla 18-65 ja tämä kirvoittikin kysymyksiä tästä ikärajasta. Aiemmin keväällä olimme miettineet perusteluiksi, että alle 18-vuotiailla ikä rajoittaa työn tekemistä ja useimmat taas haluavat olla eläkkeellä täytettyään 65 tai ehkä jo aiemmin. 

Kuulijoilta tuli kysymyksiä koskien työnhakijoiden ikää, kun kuvattavistamme kukaan ei ole yli 50-vuotias. Tämä sama huoli on kyllä aiemminkin noussut järjestöistä, sillä vaikka kokemusta työelämästä olisikin, vaikeuttaa ikä työllistymistä. Ilmeisesti samaa problematiikkaa on Irlannissakin, missä vanhempien työnhakijoiden on selvästi muita hankalempaa työllistyä. Asia on tärkeä ja hyvä pitää mielessä, vaikka työnhakuvideoissa ei tätä ikäryhmää ole edustettuna.

Osallistujat olivat myös kiinnostuneita siitä, että onko yrittäminen Suomessa mahdollista ja että saako siihen mitään tukea. Myös projektin muutosmahdollisuuksia mietittiin, voisiko se todella vaikuttaa asenteisiin. Kysyjä vain sanoi, että työntekijöinä ajatusmaailmamme on varmasti positiivisempi kuin sellaisen, joka ei ole ollut järjestöissä mukana. Ehkä emme ihmeisiin pysty, mutta jos yhteiskunnassa ei puhuta asiastamme ja pidetä sitä yllä, mikään ei ainakaan silloin muutu. Tämä sai nyökkäyksiä ja hyväksyntää osallistujien keskuudesta.
Projektin osallistujia.
Kaikkiaan parituntinen vierähti nopeasti ja oli mukava kuulla ihmisten kysymyksiä, mielipiteitä ja sanomisia työllisyyteen liittyen. Toivottavasti projekti on ollut hedelmällinen siihen osallistuneille ihmisille.

Kaisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti