torstai 13. syyskuuta 2012

Verorahojen käyttäjästä veronmaksajaksi

Eilen 12.9. järjestetyssä Turun Vammaisjärjestöjen (TVJ ry.) Saavutettavuus - työtä kaikille -seminaarissa kuultiin sekä toimintakeskuksessa alihankintatöitä teettävän yrittäjän, Aspan kahden työllisyyshankkeen sekä Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelujohtajan näkökulmia vammaisten työllistymiseen. Kommentoin tässä kirjoituksessani kehitysvammaisten työllistymiseen liittyviä seminaarissa esiin tulleita teemoja.

Yritys, joka teettää alihankintana metallitöitä työkeskuksissa, tuntui ajattelevan, ettei haittaa, vaikka hyvää laatua tekevä kehitysvammainen (joka voisi työllistyä palkkasuhteeseenkin) saa työkeskuksessa päivän työstä maksimissaan 12 euroa päivässä. Tästä summasta maksaa työntekijä vielä työkeskuksessa ateriansa (4-5 euroa). Näiden hyvien työntekijöiden varassa toimii koko työkeskuksen alihankinta eli heidän avullaan pystytään tarjoamaan työtä myös muille työntekijöille. Tätä ei pitänyt huonona läsnä ollut kehitysvammaisten edustaja, joka tuntui painottavan sitä että vain pienen pieni osa todella VAMMAISISTA pystyy oikeisiin töihin.

Reilu rekrytointi -hankkeen nimissä oli minun käytettävä puheenvuoroja siitä, miten kaikki vammaiset eivät ole kehitysvammaisia ja miten oleellista on osaaminen eikä vamman vaikeus tai laatu.

Aspan edustajan mukaan yksi oleellinen työn määritelmä on siitä maksettu korvaus. Puheenvuorossa viitattiinkin K-kauppiasliiton meneillään olevaan hankkeeseen, jota toteutetaan Kehitysvammaliiton kanssa. Siinä järjestellään K-kaupoissa töissä olevien kehitysvammaisten erilaisia tuettuja tai epätyypillisiä työsuhteita normaaleiksi palkkatyösuhteiksi. Hankkeessa on saatu hyviä kokemuksia siitä miten kauppoissa työskennellleitä alipalkattuja työntekijöitä on nyt palkattu joko palkkatuella tai ilman normaaliin palkkasuhteeseen.

Metalliyritys oli hyvin epätietoinen työnantajan mahdollisuuksista anoa tukia kun se palkkaa vammaisen työntekijän. Aie alihankinnassa on hyvä ja ilmeisen onnistunut myös taloudellisesti mikä vaikuttanee myös asiantilaan.

Entäpä jos työkeskuksessa metallityötä tekevä kehitysvammainen tekisikin yrityksessä samaa työtä kuukausipalkalla? Eihän hänen harteillaan voida pitää työkeskuksen koko toimintaa tai pitää häntä työkeskuksessa töissä, joihin hän kykenisi myös avoimilla työmarkkinoilla. Kyseinen yritys arvioi, että saman alihankintatyön teettämiseen tarvittaisiin kaksi uutta työntekijää yritykseen. Sitä, miten tämä vaikuttaisi yrityksen liikevaihtoon, en kommentoi -  mutta mikä olisi merkitys kansantaloudellisesti? Palkka lähtisi kulutukseen, meillä olisi veronmaksaja sen sijaan, että henkilö kuluttaa veroeuroja työkeskuksessa. Vaikutus yksilöön ja identiteettiin on myös oleellinen.

Totta on, etteivät kaikki sovellu palkkasuhteeseen, eikä työkeskusten purkamisesta olekaan välttämättä kysymys. Työhönvalmentajia varmasti tarvitaan kun henkilöt astuvat palkkatyöhön, eivätkä kaikki varmasti sinne jääkään. Mutta mielestäni oikein palkattu työ on jokaiselle ihmisoikeus. Liian pienellä tai olemattomalla palkalla teetetylle työlle kun on O.lla alkava nimitys. Ja toisaalta; kun työkeskus toimii alihankkijana, täyttänee se yrityksen tunnusmerkit?

kirjoittaja: Karoliina Joutsia, projektipäällikkö, Reilu Rekrytointi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti