tiistai 25. syyskuuta 2012

Vain yksi löysi itselleen vammattoman ystävän

Minna Saarinen tutki erityispedagogiikan väitöskirjassaan Jyväskylän yliopiston ja Kuhankosken erityisammattioppilaitoksen yhteistyönä toteutetussa Kampus-ohjelmassa inkluusiota. Kampus-ohjelman malli on otettu Kanadasta ja siinä erityispedagogiset palvelut tuodaan opiskelijan luo yhteisopetukseen. Ohjelmaan osallistui 15 kehitysvammaista vuosina 1995-2000. Saarinen tutki neljän opiskelijan osallistumista kurssien seuraajiksi. He eivät suorittaneet kursseja opiskelijastatuksella, eikä kurssin tavoitteena ollut tutkinnon suorittaminen vaan sosiaalinen osallistuminen.

Kampus-ohjelma tuotti inkluusioon vahvasti sitoutuneelle Saariselle pettymyksen silä suomalaiset opiskelijat ja opplaitokset suhtautuivat erilaisiin opiskelijoihin varautuneemmin kuin kanadalaiset. Erityisopiskelijoiden ystävät löytyivät viranomaisverkostoista ja perhesuhteet olivat tiiviitä. Vain yksi opiskelija löysi ohjelman aikana vammattoman ystävän, jonka kanssa vietti vapaa-aikaansakin. Varsinaiset opiskelijat kokivat kampuslaisten häiritsevän omaa opiskeluaan, koska nämä eivät kyenneet samaan kuin muut.

Väittelijä pitää opiskelijoiden suhtautumista kampuslaisiin eettisesti ongelmallisena. "Yksilölliset päämäärät eivät voi olla keskiössä, eikä koulu voi nähdä niitä ainoina tavoitteina. Rinnalle olisi tultava yhteisöllisiä tavoitteita, sosiaalisia taitoja, yhteisvastuuta, kansalaistaitooja, auttamisen ja tukemisen taitoja ja kykyä ratkoa erialisia ongelmia." (Opettaja-lehti 36/2012)

Kokeilu on ajoittunut vuosille 1995-2000. Taitavat nuo tuolloin opiskelleet olla nyt työelämässä. Haastetta riittää siis asennemuokkaushankkeellemme!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti