tiistai 18. syyskuuta 2012

"Olen mies enkä mikään vammainen. Haluan asiallista työtä"

Otsikon lainaus on otettu Autismi-lehdestä (4/2012) ja kuuluu Pekka Kinnuselle. Hän käyttää henkilökohtaisen budjetoinnin (kokeilu) hänelle tarjoamaa mahdollisuutta vaihtaa yksi päivätoimintakeskuspäivä muuhun haluamaansa toimintaan Vantaalla.

Pekka halusi töihin.

Siinähän ei ole sinänsä mitään kummallista. "Olen mies ja haluan tehdä töitä."

Oman lisämausteensa asiaan tekee se, että Pekka on autistinen, kommunikoi fasilitoimalla eli osoittamalla kirjaintaulusta kirjaimia avustajan kättä ohjaamalla. Lisäksi hän käyttää jonkin verran sanoja, eleitä ja kuvakommunikaatiota. Liikunnallisesti lahjakkaan nuoren on hankala keskittyä mihinkään toimintaan pitkäksi aikaa.

Pekan työtoiminnan mahdollistaa henkilökohtainen avustaja, jonka palkan maksaa Vantaan kaupunki. Vantaan kaupunki on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten tavoin yhteistyökumppanina Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön koordinoimassa Tiedän mitä tahdon -hankkeessa.

Kun tavallisesti vaikeavammaisille tarjotaan niukasti vaihtoehtoja, henkilökohtaisessa budjetoinnissa vammainen päämies saa päättää, mitä haluaa tehdä.

Hankkeen projektityöntekijä Kalle Ristikartanon mukaan toiveet on voitu tähän asti toteuttaa. Hänen mukaansa toiveet ovat liittyneet asumiseen ja työhön. Työkeskuksesta on haluttu siirtyä tavalliselle työpaikalle. (Ks.blogikirjoitus Karoliina Joutsia 13.9.)

Haasteena henkilökohtaisessa budjetoinnissa on saada selville päämiesten todelliset toiveet. Kehitysvammaliiton erityissuunnittelija Marika Ahlsten kertoo, että "Monen vammaisen henkiln kokemusmaailma on niin kapea, että hänen voi olla aluksi hankala tietää, mitä hän voi elämältään ylipäätään haaveilla."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti