keskiviikko 15. elokuuta 2012

Vamma ei estä olemasta vapaa

Näin kirjoittaa Yhteishyvä-lehti numerossa 7/12. Liikenneonnettomuudessa vammautuneen Krista Kohtakankaan haastattelussa tulee esiin se, miten vamma ei estä olemasta vapaa ja itsenäinen.

Ja niin... Krista mainitsee toiveestaan löytää tulevaisuudessa kiva työpaikka. Hän opiskelee Lapin yliopistossa soveltavaa psykologiaa.

Lähes poikkeuksetta vammaiset nuoret toivovat tulevaisuudelta samaa kuin kaikki nuoret. Haaveissa on muun muassa työpaikka koulutuksen jälkeen.

Potentiaalista työvoimaa siis pukkaa putkesta ulos. Harmi kuinka usein kuulee putken johtavankin työkyvyttömyyseläkkeelle, minkä jälkeen eivät Te-toimistojen palvelut ole saatavilla.

Parannusta palveluihin odotetaan kovasti. Kuten eräs viisas maahanmuuttajalapsia pitkään opettanut lastentarhanopettaja sanoi työstään: "On vain ymmärrettävä, että saadakseen saman, jotkut tarvitsevat enemmän". Jotta saamme nämä nuoret yhteiskunnan toimijoiksi ja kansantuotteen tuottajiksi sekä kuluttajiksi, on valtion huolehdittava siitä että väylä vammaisislle ja pitkäaikaissairaille nuorille on avoin.

Avoin ja vapaa ovat lähellä toisiaan. Eikö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti