tiistai 26. kesäkuuta 2012

Köyhdyttääkö työnteko?



Kysymykseen työnteon köyhdyttämisestä on varmasti jokaisella oma mielipiteensä. Itse käsittelen asiaa vammaisten työllistymisen näkökulmasta. Kirjoitus perustuu VATES-päivillä kuulemiini minua viisaampien puheenvuoroihin sekä ajatuksiin jotka ovat tarttuneet matkaan mukaan kahden kuukauden aikana tässä projektipäällikön pestissä.

Vammaiset tulee nähdä yhtenä ratkaisuna väestön ikääntymisestä johtuvaan työllisten määrän vähenemiseen. Vammaisten henkilöiden työllisyysaste on hyvin alhainen Suomessa. Laskentatavasta riippuen vain noin 17-30% vammaisista on työssä. Esimerkiksi selkäydinvammaisista Suomessa on töissä 20% kun vastaava luku Sveitsissä on 80%. (Marja Pihnala, VATES-päivät 2012)

Kehitysvammaisia on perinteisesti työllistetty avotyötoimintaan, joissa ei saa palkkaa lainkaan. Vammainen avotyöntekijä saa nimellisen ”aktiivisuusrahan” (veroton alle 260 e/kk)! Tällä summalla ihminen määrätään elinikäiseen köyhyyteen. Marjatta Varanka ja Jukka Lindbeg, VATES-päivät 2012. Vammaisten kuitenkin tiedetään haluavan kykyjensä mukaan avoimille työmarkkinoille, käyttää kaikkea osaamistaan ja hakea työtä ilman erityisjärjestyjä tai tukia (Pihnala, 2012).
Pihnala korostaa, että sosiaaliturvan ja osa-aikaisen työn yhdistämisen tulee olla mahdollista sekä kannattavaa. Tällä hetkellä on niin että sosiaalietuudet rajoittavat työntekoa: ansaintaraja on kuukausittainen (vrt. opiskelijoilla vuosi). Entäpä jos pitkäaikaissairaan olisi mahdollista tehdä osapäivätyötä tai määräaikainen sijaisuus? Eipä kannata.

Työnantajat etsivät sitoutuneita osa-aikaisia työntekijöitä. Miksi lyhennettyä työaikaa tekevää vammaista henkilöä ei rekrytoida ja saada sitoutunutta ja motivoitunutta työntekijää? Onko esteenä luulo siitä että työllistäminen on vaikeaa? 

Kun rekrytoi vammaisen henkilön avoimeen työpaikkaan, prosessi on aivan sama kuin kenen tahansa kohdalla. Nimi paperiin ja homma on selvä. Luonnollisesti joskus eteen tulee esimerkiksi kulkuväylien esteettömyyden parantaminen tai parempi valaistus. Tällöin on työnantajan mahdollista hakea työhallinnolta työolosuhteiden järjestelytukea: ” Vajaakuntoisen henkilön työhön sijoittumisen tai työn säilyttämisen tueksi työhallinto voi myöntää työolosuhteiden järjestelytukea. Tuella voidaan rahoittaa työkoneisiin ja –välineisiin tai työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtäviä muutoksia tai hankintoja, jotka ovat välttämättömiä vammasta tai sairaudesta aiheutuvan haitan poistamiseksi ja vähentämiseksi. Lisäksi järjestelytukena voidaan korvata toisen työntekijän antamaa apua vajaakuntoisen työssä selviytymisen parantamiseksi. ” VATES-säätiön internetsivu http://www.vates.fi/jarjestelytuki.tyoolot Vammaisen tulee kuitenkin itse kertoa erityistarpeistaan (Pihnala, 2012)

Vammaisen tai pitkäaikaissairaan henkilön työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla ei ole erityislakia ja työlainsäädäntö on työsuhteessa normaali. Työsuhteen ehtojen määräytymismekanismi on sama kuin muidenkin työntekijöiden työsuhteissa. Työlainsäädännössä on kuitenkin erityissuojaa vammaiselle tai pitkäaikaissairaalle työntekijälle. Laki velvoittaa yhdenvertaiseen kohteluun ja kieltää syrjimisen sekä vaatii kohtuullisia mukautuksia työpaikan olosuhteisiin. (Jaana Paanetoja, VATES-päivät 2012)

Entäs sitten se, että työkyvyttömyyseläkkeelle laitetaan henkilöitä suoraan koulun penkiltä? Kun eläkepaperit ovat kourassa, ei vammaista enää hyväksytä TE-toimistojen työnhakijaksi. Mitä kummaa?

Toinen kummallisuus tulee esille kun otan esiin Varangan ja Lindbergin (2012) laskun huoltosuhteessa olevien avotyöntekijöiden aktiivisuusrahan menot vs. saman henkilömäärän palkkatyön sosiaaliturvakulut. Noin 2300 kehitysvammaista työskentelee avotyötoiminnan työpaikoilla. Avotyön aktiivisuusraha on maksimissaan noin 7 miljoonaan euroa. Mikäli nämä työntekijät työllistyisivät avoimilla työmarkkinoilla ja kuukausipalkkana pidettäisiin ”ansaintaraja 600e/kk”, palkkakulut olisivat 16 miljoonaa euroa ja niistä sosiaaliturvakulut vain noin 3 miljoonaa euroa. 

Otsikossa esittämääni kysymykseen ei löydy yhtä ainoaa vastausta, mutta edellä todetun perusteella voi sanoa, että palkkatyöhön palkkaaminen on kaikkien etu!

Karoliina  Joutsia, projektipäällikkö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti